Noitasoppa

Jonkinlainen pääsiäisnoita on pesiytynyt lautaselleni. Tai ehkä ennemmin suuhuni tai päähäni. Pääsiäisnoidan mielestä on ookoo syödä suklaamunia, vaaleaa leipää, mämmiä, juustokakkua ja mitä vielä. Pääsiäisnoidalla oli etukäteislupa lennähtää sisään pariksi päiväksi, mutta noitapa otti etumatkaa: torstai-illasta tähän hetkeen on meno ollut enemmän tai vähemmän (mustaa?) magiaa.

Koska pääsiäisnoita on varsin vankkaa tekoa, olen ajatellut aloittaa vastustamisen vasta tiistaiaamusta. Silloin pitää kivuta vaa'alle, katsoa, mihin pääsiäisliemet ja -keitokset ovat johtaneet ja yrittää korjausliikettä. Toivottavasti motivaatio löytyy, sillä vaikka makunystyröitä on hellitty, on vatsa kärsinyt kirouksesta. Eivät ole sokeri ja viljat tämän naisen ruokaa - edes eteeni taiottuina.

Voilla virtaviivaiseksi?

Ikää on parin vuoden päästä kolmekymmentä. Toivottavasti painoindeksikin on silloin samoissa luvuissa. Tällä hetkellä voisin luovuttaa puolet elonpainostani ja välttyä silti alipainon vaaroilta. Kävin viime perjantaina ensimmäistä kertaa vaa'alla sitten vuoden 2008. Itsesumutuksen aika oli ohi - totuus rävähti esiin kirkkaanpunaisin numeroin piirrettynä. Painoin kahdeksan kiloa ja kolmesataa grammaa enemmän kuin inhorealistisimmissa arvauksissani.

Kun hyppäsin vaa'an päälle (Ei, älä pelkää! En oikeasti hajottanut vaaka-parkani haurasta tekniikkaa hyppäämällä sille. Oikeastaan asettelin itseni ja kiloni varsin hellästi vaa'an ylle, toiveissa tietenkin lempeämpi tuomio.) perjantaina, olin ehtinyt jo viisi päivää harjoitella hiilihydraattitietoisempaa elämäntapaa. Olen lueskellut erinäisiä opuksia aiheesta ja kurkistellut välillä karppaus.info-osoitteen takaiseen maailmaan, mutta käytännössä kokeilin proteiini- ja rasvavoittoista ruokavaliota ensimmäisen kerran yhdeksän vuorokautta sitten. Lyhyen aikavälin plussat ja miinukset:

+ Pystyn kontrolloimaan mielitekojani aiempaa paremmin.
+ Nälkä ei yllätä.
+ Olen kokkaillut enemmän kuin aikoihin. (Koska tykkään laittaa ruokaa ja olen varsin hyvä siinä, on kokkailu tuloksineen ollut ehdoton plussa.)
+ Usein vaivanani oleva päänsärky on pysytellyt jo viikon poissa.
+ Olen laihtunut jo yhden kilon!

- Aluksi kärsin pari päivää entistäkin kamalammasta päänsärystä.
- Vatsa ei ole toiminut ideaaleimmalla mahdollisella tavalla.
- Sosiaaliset tilanteet, joissa on ollut esim. kahvileipää, ovat aiheuttaneet hieman päänvaivaa, koska en vielä karppaile julkisesti.
- Olen laihtunut vasta yhden kilon! (Oikeasti olen kilostakin iloinen, mutta kateus riivaa, kun lueskelee tarinoita ensimmäisten karppiviikkojen megapudotuksista.)

Tämä blogi on kaatopaikkani: Kärrään tänne surut ja murheet, mutta myös ilot ja innostuksen - kaiken mitä tarttuu mukaan matkallani kohti kevyempiä askelia!